Rauman Vihreiden puheenjohtaja Saara Haaslahti kirjoitti Satakunnan Kansassa 3.3.2025 julkaistun mielipidekirjoituksen.
Luontokato on ilmastonmuutoksen rinnalla aikamme suurimpia kriisejä, mutta sen pysäyttämiseksi on tehty toistaiseksi aivan liian vähän. Kuudes sukupuuttoaalto, jonka pääarkkitehteja me ihmiset olemme, etenee vauhdilla. Silti annamme kerta toisensa jälkeen taloudellisten intressien ohittaa ympäristöarvot – jopa vihreän siirtymän nimissä.
SK uutisoi (20.2.) Rauman kaupungin hakevan poikkeuslupaa Fortumin kanssa solmittuun kaavoitussopimukseen ja suunnitteluvaraukseen, joilla valmistellaan Koillista teollisuusaluetta mahdolliselle datakeskusinvestoinnille. Poikkeuslupaa haetaan, koska yli 300 hehtaarin alueella, jolle datakeskusta on suunniteltu, on useita liito-oravareviirejä. Kaupunki on jo tehnyt alueella 45 hehtaarin päätehakkuut rakennettavuustutkimusten takia.
Tämä on esimerkki siitä, kuinka hankkeiden ympäristövaikutuksiin suhtaudutaan usein liian kevyesti. Jo lähtökohtaisesti ollaan valmiita heikentämään luontoarvoja, vaikka konkreettista varmuutta investointien toteutumista ei ole.
Teknologiateollisuus ry:n tuore puheenjohtaja Ville Voipio nosti (HS 16.2.) esiin hyvän huomion. Hänen mukaansa nyt tiedossa olevista vihreän siirtymän hankkeista monet eivät tuota korkeaa lisäarvoa Suomelle. Kun ulkomaiset omistajat ja teknologiatoimittajat vievät ison osan lisäarvosta, meille jäävättyöpaikat, mutta myös ympäristöhaitat.
Olisikin tärkeää olla kriittisempi siitä, millaiset vihreän siirtymän hankkeet hyväksymme. Päinvastaiseen suuntaan kehitystä kuitenkin vie esimerkiksi vesiensuojelulainsäädännön muutos, joka helpottaa poikkeuslupien antamista vihreän siirtymän, kuten akku- ja kaivosteollisuuden hankkeille.
Rauman tapauksessa vaarassa on yhden uhanalaisen lajin elinalue. Laajassa mittakaavassa uhattuna ovat kuitenkin yhtä lailla lukuisat muut lajit, joiden elinympäristöt kapenevat ja pirstaloituvat, sekä kokonaiset ekosysteemit.
Luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen ei tapahdu kertarysäyksellä, vaan yksittäisten päätösten ja ratkaisujen summana. Siksi hankkeiden ympäristövaikutusten tarkastelussa tulisi painottaa aiempaa enemmän hankkeiden yhteisvaikutuksia yksittäisten hankkeiden arvioinnin lisäksi.
Tarvitsemme lisää uusiutuvaa energiaa, mutta se ei yksinään ratkaise ilmasto-ongelmia siinä aikaikkunassa, joka on käytettävissä. Myös uusiutuvaan energiaan perustuva järjestelmä johtaa luonnonvarojen ylikulutukseen ja ympäristöhaittoihin, jos energian kulutusta lisätään määrättömästi.
Ilmaston ja luonnon kannalta kestävin ratkaisu ei ole loputon vihreän energian lisääminen, vaan huomio pitäisi suunnata niin energian kuin muunkin kulutuksen vähentämiseen ja luonnonvarojen käytön hillitsemiseen.
Talouden ei tule mennä ympäristön edelle – ei edes silloin, kun kyse on vihreästä siirtymästä. Ympäristön kustannuksella rakennettu talous ei ole kestävää taloutta.